Hiljalleen annosta nostettiin koventuneiden kipujen vuoksi. Elämä tuntui olevan yhtä kipulääkitystä, eikä mikään tuonut öihin helpotusta. Norspan oli alun sekaisuuden jälkeen hyvä lääke minulle. Ensimmäinen lääke joka ei aiheuta sekaista olo ja pystyn elämään normaalia elämää.

Kunnes syksyllä 2015 annos nostettiin melko lyhyen ajan sisällä 25 mg:aan. Yö unet paranivat, mutta ruokahalu katosi. Ajattelin ruokahalun kadonneen vain sen takia etten kuluttanut paljoa. Mikään ei vain maistunut mitenkään erikoiselta ja mitään ei tehnyt mieli. Jonain päivinä saatoin huomata iltapäivällä kolmen aikoihin, että en ollut syönyt mitään vielä. Tai päivä saattoi kulua kahden leivän avulla. Joulun aikoihin olin väsynyt, koska energiaa ei ollut ja enkä sitä saanut koska en syönyt. Tässä vaiheessa kuvioon oli hiipinyt pahoinvointi, joka jo esti syömisen. Kävin lääkärissä ihmettelemässä koko päivä pahoinvointiani ja kokeita otettiin. Koe vastauksista ei löytynyt mitään kummempaa, joten jatkettiin samaan malliin. Kun pahoinvointia oli jatkunut reilu 4 kuukautta, olin jälleen kerran menossa lääkäriin. Tällä kertaa lääkärini oli fiksu ja totesi uskovansa pahoinvoinnin johtuvan Norspan lääkkeestä.

Lääkitystä lähdettiin purkamaan. Vieroitusoireiden vuoksi purkaminen tehtiin maltillisesti. Ensin tiputettiin 20 mg:aan, muutaman viikon päästä 15 mg:aan. Vieläkään pahoinvointi ei hellittänyt, mutta sain pahoinvoinnin estolääkkeen, jonka avulla söin kerran päivässä. Viikkojen päästä tiputtiin annos 10 mg:aan. Kun 10 mg:n annoksella oli menty 4 viikkoa, alkoi pahoinvointi kadota. Saattoi olla iltoja vielä kun oksetti, mutta olo oli kohentunut huomattavasti.

Nyt Norspan on 10mg:n annostuksella ja pahoinvointi on enää satunnaista. Pahoinvointi on poissa, mutta kivut ovat palanneet. Kumpi on sitten parempi kivut vai pahoinvointi? Kivut vaikuttavat öihin ja siihen mitä päivällä pystyy tehdä. Pahoinvointi vaikuttaa syömättömyydellä jaksamiseen.

Päällimmäisenä tuntemuksista on tyytyväisyys. Pidin paikasta ja työstä. Olo oli se, että kuulun johonkin ja teen jotain hyödyllistä. Pitkän sairasloman aikana oli kadonnut usko omiin kykyihin ja taitoihin. Sitä jollain tasolla oli unohtanut mitä osaa. Ehdottomasti paras anti oli se, että usko omiin kykyihin palasi! Tiedän nyt sen, että minusta on työskentelemään tällä alalla.

Kivuilta en välttynyt, enkä siltä kamalalta väsymykseltä. Tämä kolme kuukautta sujui hyvin, mutta on aikana melko lyhyt. Mietityttää se kuinka kivut ja väsymys vaikuttaa minuun pidemmän aikaa työskenneltyä. Puolet ajasta työkokeilussa meni adrenaliinilla jota keho sai uudesta asiasta. Puolessa välissä alkoi näkyä hieman väsymystä. Aamut alkoivat olemaan hiljalleen vaikeampia. Viimeisen kuukauden aikana huomasin iltapäivien/iltojen menevät nuokkuessa ja kotityöt jäivät tekemättä.  Kotona minulle huomauteltiin kärttyisyydestä ja äksyilystä.

Tämän työkokeilun aikana en päässyt 8 tuntiin, koska 6 tuntiakin otti välillä todella lujille.  Tämän jakson aikana päädyttiin terveydellisistä syistä purkamaan lääkitystäni. Luulenpa, että juurikin tämä lääkityksen vähentäminen vaikutti ratkaisevasti lisääntyneisiin kipuihin ja kun kivut lisääntyivät, niin selvä vaikutus oli öissäni sekä sitä kautta yleisessä jaksamisessa.

Jatkoa minulle ei ole tiedossa tai sen kummemmin töitäkään. Toki tämän asian tiesin jo työkokeilun aloittaessa. Tälle alalle ei palkata näin ennen kesää ketään ja rahat ovat tiukoilla joka paikassa. Jos vain saan nämä kivut taas siedettäviksi, niin syksyllä voisin ajatella oppisopimuksella kouluttautuvani alalle.

http://www.myllynparas.fi/tuotteet/pannukakkujauho-300-g

Täytynee todeta että odotukset olivat melkoiset.

Ostin kaksi pussia pannukakkujauhetta, joita kokeilin. Ensimmäinen ihmetykseni oli että pussihan on melkeinpä pelkkää jauhoa, maito ja rasva pitää itse sekoittaa mukaan. Tein ensimmäisen pellillisen ja ajattelin jonkin mennen vikaan. Ajattelin että kipeänä ei kannata tällaisia tehdä, koska ajatus ei ole mukana. Pannukakku jäi mössöiseksi ja taikinaiseksi. Maku oli ihan ok, mutta koostumus ei vastannut ollenkaan minun mielikuvaa. Toisen pussin tein tarkasti ohjeiden mukaan. Rasvasin leivinpaperin ja mittasin maidon ja rasvan tarkkaan. Sama juttu taas, maku ok, mutta koostumus mössöinen ja taikinainen.

Ihmettelen, mitä hyötyä tälläisesta tuotteesta on? Jokainen osaa sen verran että litraan maitoa sekoittaa 4 kanamunaa, ripaus suolaa, ruokalusikka sokeria, 5 dl vehnäjauhoja ja rasvaa (noin 100 g). Tällä ohjeella saa ihan samanlaista aikaan ja halvemmaksikin tulee, Joten anteeksi, mutta en vaan ymmärrä tuota tuotetta.

Kuvassa olen tehnyt normaalin pannukakun. Päälle levitin jauheliha-smetana-juusto seoksen ja käärin rullalle. Leikkasin siivuja ja koristelin tuoreilla paprika kuutioilla. Jokin vihreä piristäisi, mutta jääkaapissani ei sattunut mitään vihreää löytymään.

#paraspannari

#hopopannari

En tarkoita sitä, että loma on lomaa vain jos lähdetään jonnekin. Kyllä loma on lomaa kotonakin, ja tekemistä olemme keksineet. Lasten ollessa pieniä kävimme ilmaisissa leikkipuistoissa tai vain retkellä järven rannalla. Olisi vain joskus mukavaa lähteä pois tästä arjesta, saada hengähdystaukoa. Saisi omatkin ajatukset muihin asioihin.

Tuntuu, että  kaikki kallistuu hurjaa vauhtia. Yritän epätoivoisena osallistua kilpailuihin, jos vaikka voittaisin ne kylpyläliput tai hissiliput tai jotain joka helpottaisi arkea. Eipä onni vain ole potkaissut, joten näillä mennään mitä on annettu.

 Yritin katsella meille pientä lomareissua. Yksi yö mökissä tai halvimmissa yöpymisissä on 130 euron kieppeillä meidän perheeltämme. Hiihtokeskusten lipeillä pari yötä maksaisi jopa liki 400 euroa. Kellä tuollaisiin on varaa?  Varasin meille risteilyn, koska se sopi budjettiimme. MUTTA meidän tuurillamme Silja Line joutui peruuttamaan risteilyn laivan teknisten ongelmien kanssa. Mieli on sanoin kuvaamattoman paha ja pettynyt!

Täytyy myöntää, että en tiedä mitä ajattelisin. Vastoinkäymisiä on viimeaikoina ollut kyllä hieman liikaa

Työkokeilu ei alkanut minulla mitenkään parhaiten ja teki niin sanotusti heittää hanskat tiskiin jo alkumetreillä. Kaikki tuntui vaikealta ja tunsin itseni tyhmäksi, häiriöksi ja epäonnistuneeksi. Epäonnistunut olo minulla on vieläkin, mutta se ei johdu paikasta vaan siitä että olen tässä tilanteessa. Kuvittelin että minulla on tuki takana tässä työkokeilussa ja auttaa asioissa jotka ei suju. Itse on joutunut selvittämään asioita ja selviämään asioista, itse on joutunut ihmettelemään ja kyselemään. Välillä vain pelkän olemisen kanssa on tekemistä, joten ei jaksaisi enää mitään ylimääräisiä ongelmia. Kukaan ei piittaa miten minä jaksan tämän työkokeilun aikana, on vain omantunnon kysymys mitä teen. Minä vain satun olemaan liiankin tunnollinen ihminen.

Tässä sitä porskutetaan päivä päivältä eteenpäin. Työ tuntuu ihan mielekkäältä touhulta ja uskon että pystyisin työskentelemään tässä ammatissa tai ainakin toivon niin. En välttämättä kykene niihin 8 tunnin päiviin, mutta jos ainakin 6 tunnin päiviin. Kivut ovat lisääntyneet jakson aikana ja väsymys myös, mutta voiko sitä olettaa, että kaikki sujuisi minun selälläni hyvin.

Useimmat työnantajat ottavat työkokeiluun, koska olemmehan ilmaista työvoimaa josta ei tarvitse maksaa mitään. Se on sitten eri löytyykö jatkoa, epäilen kovasti, mutta olenpahan selvittänyt sopiiko työ minulle. Ja onhan sitä pitkän kotona olon jälkeen mukava tehdä jotain hyödyllistä. Minun rahallinen korvaus tästä ei päätä huimaa. Paremmin saisin ollessani työttömänä, tämä ihmetyttää hieman. Eli teen työtä 5 päivänä viikossa ja saan vähemmän kuin työttömänä liiton rahoilla ollessani. Teen minä 4 tai 8 tunnin päiviä niin korvaus on sama ja mitään etuuksia en saa. Ruuat maksan itse kuten myös työmatkani.

#tuoksukynttiläbuzzaus

Viimeisen kahden kuukauden ajan on tehtäväni ollut olla Buzzadori Air Wick® -tuotemerkille ja kokeilla Air Wick life tuoksukynttilöitä. Oli taas tästä kokeilusta ihan täpinöissäni, koska rakastan yleensäkkin kynttilöitä. Kodissamme palaa melkeinpä joka päivä kynttilä ja usein tuoksullinen. Joten kampanja oli kuin minulle tehty. Innoissani avasin paketin ja heti laitoin ensimmäisen kynttilän palamaan, pakkohan kissan oli myös päästä ihmettelemään tuotetta :)

Eli selvännän ensin teille lyhyesti mikä on Buzzador #buzzador . Eli Buzzadorina saan osallistua erilaisiin kampanjoihin, joissa kokeillan ja testaillaan tuotteita. Nämä tuotteet saan pitää tai välillä saan jakaa näytteitä muille. Vastapalveluna kerron ihmisille tuotteista ja kerron myös oman rehellisen mielipiteen kyseisistä tuotteista.

Tällä kertaa oli siis tällaisia tuoksukynttilöitä, paketissa oli kaksi tuoksukynttilää ja kaksi väriävaihtavaa tuoksukynttilää. Nämä väriävaihtavat tuoksukynttilät poikkeavat perinteisistä siinä, että nämä vaihtavat väriä, mutta myös tuoksua. Kynttilöiden pohjassa on patterit jolla tämä värivaihto onnistuu. Itse kynttiläkippo on lasia ja niin kuin ylemmästä kuvasta näkyy lasin päällä on tuollainen maiseman kalvo, joka on erittäin kauniin näköinen jos ei ota huomioon hieman tökeröä saumapaikkaa. Palamisajaksi näillä väriävaihtavilla kerrotaan olevan 25 tuntia ja tuoksukynttilöillä 22 tuntia. Kynttilöitä suositellaan kerralla poltettavan korkeintaan 4 tuntia. Positiivista on että kynttilä sammuu itsekseen kun palamatta on noin 2 cm.

Heti paketin aukaistua tuoksu on hyvin voimakas. Kiireessä kynttilät jäävät olohuoneen pöydälle ja seuraavan päivänä olohuoneessa leijailee melkoinen tuosujen sekamelska, joten kiireesti kiikutan ne kaappiin tuosumaan, Yhden jätän siihen olohuoneen pöydälle kokeiluun. Poltan kynttilää puolisen tuntia, en nyt erityisen hyvin huomaa tuoksujen vaihtumista, mutta värien vaihtuminen on edelleen kovastikkin mieleeni. Tuoksu on mielestäni kovin voimakas, oikeastaan liiankin voimakas ja kokeilu päättyy sillä erää siihen. Parin kuukauden ajan olen yrittänyt polttaa kynttilöitä uudelleen ja uudelleen, mutta minulle nämä ovat aivan liian voimakkaasti tuoksuvia. En ole allerginen ja pidän tuoksukynttilöistä, mutta näissä tuoksu on niin hallitseva ja voimakas ettei se ole enää miellyttävää. Ihan viime tippaan asti olen halunut kokeilla, mutta ei nämä eivät vaan toimi, vaikka kuinka kauniita olisivatkin.

Kuntoutustutkimuksen kautta ovi työkokeiluun aukeni. Nykyään kuulemma lupaus työkokeilusta tulee jokaiselle automaattisesti, mutta päästäkseen  työkokeiluun tarvittiin asiantuntijan arvioita minun motivaatiosta ja mahdollisuuksista. Hmm, tämä ihmetyttää hieman: Minun kuntoani arvioitiin, selviänkö terveydellisesti kokeilusta. mutta aiemmin samainen laitos oli evännyt määräaikaisen työkyvyttömyyseläke hakemukseni sillä perusteella, että työkykyä on vielä jäljellä. Minkä vuoksi sitä sitten arvioitiin, jos he olivat jo sen aiemmin arvioineet? Omituista. Toinen kysymys oli, olenko tarpeeksi sitoutunut  ja motivoitunut työkokeiluun ja jopa mahdolliseen uudelleenkoulutukseen. Ennen työkokeilua oli useita käyntejä työeläkelaitokseni hyväksymällä palveluntajoalla, jossa kartoitettiin osaamistani ja mielenkiinnon kohteitani sekä näitä realistisia mahdollisuuksia jatkossa. Tämä oli hauskaa, mutta myös vaikeaa. Pää oli sekaisin ajattelusta ja pohtimisesta. Kaikista surkeinta oli se, että ne alat mitkä minua oikeasti kiinnostaisivat joutuivat hylkyyn työn rasittavuuden vuoksi. Pakko ajatella realistisesti, mitä pystyy tekemään koko päivän, ja kovin fyysiset alat täytyy unohtaa. Olen aina ollut enemmän tekijä tyyppi kuin pohdiskelija ja ajattelija. Huono puoleni onkin se, että innoissani ryhdyn puuhaan, miettimättä sen kummemmin miten koko asia onnistuu. Toisaalta sisua löytyy kuin pienestä kylästä, tapanani ei ole antaa ihan pienestä periksi. Osaan olla suora suustani, mutta myös herkkävaistoinen ja oikeudenmukainen.  Oikeudenmukaisuus onkin yksi ristiriitaisimmista luonteenpiirteistäni ja aiheuttaa harmaita hiuksia minulle. Oikeudentajuni on vahva ja koen pahaa oloa nähdessäni vääryyttä. Haluaisin oikaista vääryydet ja puuttua niihin aina, mutta tämä maailma on mikä on. Mahdotonta, koska vääryyttä löytyy joka paikasta, esim. kelassa kaksi samantapaista asiaa voi saada ihan erityyliset päätökset tai päiväkodeissa/sairaaloissa/vanhainkodeissa on työntekijöitä joilta puuttuu inhimillisyys. Mutta se siitä minun pinttyneestä oikeudentajustani ja empaattisuudestani. 

Pää noissa tutkimuksissa meinaa sekaisin mennä, mutta minut todettiin ihan täyspäiseksi ja hyväksyttiin työkokeilu. Seuraava työ olikin löytää mielinen työkokeilupaikka ja minun kohdallani se onnistuikin kovin kivuttomasti. Skeptisenä ihmisenä kylläkin totean, että totta kai ilmainen työvoima kelpaa melkeinpä minne vain. Tämä ärsyttää ja melko paljon! Siis minä (ja moni muukin) menemme tekemään ilmaista työtä pienellä rahalla, johon saa matkakustannuksia jos yhden suuntainen työkokeilu matka on yli 10 km päivässä. En ymmärrä tätäkään jos matkani on 9 km, niin oletetaanko minun kävelevän tai pyöräilevän tuon matkan vajaakuntoisena.  Yritän ajatella että tämä on minulle mahdollisuus päästä uuteen ammattiin ja työelämään kiinni. Todellisuudessa ei se aivan niin taida mennä. Kun ilmainen työvoima aika on ohi ja oikeasti pitäisi töitä saada, niin ei niitä enää niin vain olekaan. No tätäkin jään mielenkiinnolla odottelemaan, miten minun käy.

Aloitin oman työkokeiluni ja olen kuin ankka ihan pihalla kaikesta. Työpaikka sinänsä on kiva ja ihmiset todella mukavia, mutta. Iso mutta, kukaan ei ota minusta vastuuta ja olen kun hylkiö jota kukaan ei halua vaivoikseen. Tekisin melkeinpä mitä vaan, että aika kuluisi eikä päivä tulisi niin pitkäksi. Toinen iso mutta on, että päivän päätyttyä olen niin kipeä, niin kipeä että itkeä tekee mieli. Jalka kramppaa ja pohkeissa asti on kipu. Fysioterapeutin ohjeiden mukaan minun pitäisi käydä makaamaan selälleni aina kun kipu alkaa yltyä. Ajatus oikein hyvä, toteutus vain hieman ontuu tai keinot toteuttaa sitä. Nyt on jotenkin niintyhjä/tyhmä olo. Periksi en anna vielä, katson miten menee, mutta ei tässä näin ainakaan järkeä ole.

Yksi isoin syy etten ole kirjoitellut on se, että istuminen on ollut melkeimpä mahdotonta, enkä omaa kuin perinteisen pöytäkoneen. Istuessa jalat kartoavat välillä ja kivut säteilevät molempii jalkoihin. Pää ja koko vartalo alkaa olemaan taas niin väsynyt tähän kipuiluun. Ei huvita oikeastaan mikään silloin kun sattuu ja unohtelen asioita aivan luvattoman paljon.

Tein uuden vuoden lupauksen itselleni, lupaan pitää selästäni parempaa huolta. Lupaan olla armollisempi itselleni ja kuunnella miltä tuntuu. Niinpä uuden vuoden kunniaksi olen ottanut löysemmin ja olo on jo hitusen parempi. Lenkkien pituus on taas tipahtanut 2 km ja se tuntuu olevan maksimi pituus tällä hetkellä. Sitä pidemmillä kävelylenkeillä kipu alkaa tuntua ensin vasemmalla puolella lantiossa ja lonkassa, siitä valuen alas päin ihan pohkeeseen saakka. Kipu on kun mato, joka luikertelee takaa eteen ja uudelleen taakse jalkaani pitkin. Olen myös antanut itselleni luvan olla vain ja maata aina kun vähänkin siltä tuntuu. Ja juuri niinhän pitäisikin tehdä, mutta tälle "itse koiran kakka mättähällä" luonteelle se on niin vaikeaa. Aina on tottunut tekemään ja pienestä pitäen oppinut pärjäämään omilla teoillaan, joten olo on todella laiska vain maatessa.

Mikä siinä onkin että ne päivittäiset pienet jumppaliikkeet ja niiden tekeminen pakkaa unohtua? Tiedän että ne ovat tärkeitä minun selälleni, mutta niitä on niin helppo siirtää. Teen sitten vähän myöhemmin, illalla huomaat että et niitä ole tehnyt ja sitten olet jo niin väsynyt että ne jäävät. Aina on mukamas paljon tärkeämpää tai kiireellisempää tekemistä. Tässäkin asiassa lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni, koska ilman syvien vatsalihasten harjoittamista en ikinä pääse tästä suosta pois.

Sitä pienessä mielessä miettii välillä, mikä tämän kaiken tarkoitus on? Ei ole helppo sairastaa ja yrittää pärjätä. Monen moiset mietinnät kuhisee päässä. Miksi minä? Eikö tämä koskaan helpota? Onko pois pääsyä tästä tilanteesta? Mitä olen tehnyt väärin? Mitä oikein pitäisi tehdä? Fiilis on se, että nyt ollaan melko pohjalla. Suunta ylöspäin, mutta keinot on hiukan haussa. Pienin askelin pitäisi edetä ja toivoa, että puolen vuoden päästä tilanne olisi edes 20% parempi.

Nämä kivut aiheuttavat lisää kipuja ja se taas aiheuttaa uusia kipuja ja jos pää ei vielä ole ollut kipeä, niin nyt sekin on. Useampi vuosi takana kipuilua, viimeiset viikot taas kovempia kipuja ja koko komeus kruunattu pääkivulla. Päässä jyskyttää aamusta iltaan, välillä tunne kuin aivot purskahtaisi pihalle. Joten nyt voi hyvällä omalla tunnolla sanoa kipuja olevan päästä varpaisiin.

Viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut melko paljon, pää ei näköjään pysy mukana ja ilmoittelee pääkivulla asiasta. Liian nopeaa tapahtuu liikaa asioita ja nyt on pakko ollut rauhoittaa tilannetta. Jo kolmen päivän tietoinen rauhoittaminen ja useiden asioiden jättäminen taka-alalle on helpottanut pääkipua.

Vuosien varrella on oppinut, että kipua on hyvin erityyppistä ja erilaiset tilanteet vaikuttavat siihen miten kivun kokee. Minulla on viiltävää kipua, polttavaa kipua, jomottavaa kipua, sietämätöntä kipua ja särkevää kipua. Yöllinen kipu on pahinta, päivällä siedän kipuja paremmin.

Kivut aiheuttavat monenlaisia ongelmia elämässä. Se vaikuttaa unenlaatuun, väsyttää kaiken aikaa. Olo on välillä sekava ja hermostun helposti. Pitkään jatkunut kipu vaikuttaa myös mielialaan ja tuhoaa itseluottamusta. Voimat menevät kipuihin ja pienetkin asiat vaativat välillä suuria ponnistuksia. Aloitekyvyttömyys vaivaa ja ruokahalu katoaa.

Välillä olisi helpompaa jos otsassa olisi pallo joka kertoisi muille kivun määrän tai sen että olen sairas. Kipu ei näy päällepäin  ja sen vuoksi tulee väärinymmärryksiä.

Itseään on pakko hoitaa ja etsiä asioita joista saat mielihyvää. Turha stressi pois elämästä ja hyviä asioita tilalle. Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita jaksamisen kanssa. Minun kohdallani yöunet ovat hyvin repaleiset ja väsymys vaivaa jatkuvasti. Kovat lääkkeet myös väsyttävät. Olen taistellut päiväunia vastaan, koska se on minusta ollut heikon ja laiskan ihmisen merkki. Nyt olen armahtanut itseäni ja suonut päiväunet itselleni. Aiemmin illat menivät nuokkuessa ja ajatus ei kulkenut laisinkaan. Autolla en voinut ajaa iltaisin, koska olisin nukahtanut rattiin. Elämänlaatu on parantunut huomattavasti ja päiväunien ansiosta jaksan illasta tehdä asioita normaalisti.