Nämä vuodet ovat ovat kuluneet jotenkin selviten. Välillä on ollut hyviä aikoja ja välillä sitten hieman huonompia. Monenlaisia lääkkeitä ja hoitoja on kokeiltu, niidenkin tulokset hyvin vaihtelevia.

Selkäreumadiagnoosin jälkeen elämä jatkui naprometing 500 mg avulla, tai yritti jatkua. Kivut vain ei antaneet nukkua ja aamukankeus oli melkoista, niinpä lääkelistaan lisättiin kortisoni eli prednison. Jäykkyys ja nivelkivut helpottivat, mutta yöt oli edelleen katkonaisia. Suraavaksi kokeiltiin Triptyl lääkettä ja kahden viikon kuntoutusjaksoa. Minä innostuin kuntoutusjaksolla niin paljon liikkumaan, että jakson päätytyyä makasin sairaalassa kipuhoidossa. Selkäkipu vei minut jalattomaksi ja vain kipupiikit helpottivat.

2008 kesällä aloitettin enbrelhoito jatkuvien kipujen vuoksi. Kortisoni ja triptylit oli lopetettu jo aikaa sitten. Alkoi uusi hyvä aika nivelien kohdalla, vaikka öistä selkäkipua lääke ei täysin poistanutkaan. Harrastin liikuntaa enemmän kuin ikinä ennemmin.

Vuonna 2010, kaksi vuotta enbrelin aloittamisesta selkäkivut yltyivät taas melkoisiksi. Lääkäri päätti lopettaa lääkkeen, koska hänen mielestä vastetta ei tullut. Tilalle kokeiltiin humiraa, josta en kokenut mitään hyötyä olevan. Lääkäri totesi minun potevan vain välilevysairautta ja poisti selkärankareuma diagnoosin. Käynnit reuma poliklinikalla loppuivat, lääkitykseksi vain särkylääke tarvittaessa ja lähete fysiatrian poliklinikalle.

2011 kävin kivunhallintaryhmässä ja fysioakustisessa tuolihoidossa. Fysioakustinen tuolihoito oli kuin taivas minulle. Se rentoutti ja ilmeisesti täten helpotti hieman kipujani. Yöt olivat todella katkonaisia kipujen vuoksi, kokeiltiin Mirtazapiini lääkettä........jos otin 1/4 osa tablettia kuudelta illalla, seuravana päivänä menin pitkin seiniä vielä yhdeltä. Nukuin kyllä nyt, mutta olin seikaisin koko päivän tai oikeastaan nukuin sitten kaiken aikaa. Eipä tämäkään hyvä ollut, koska töissä olisi pitänyt jaksaa.

Näin sitä sitten mentiin ja yritettiin selvitä päivistä. Lääkärien kommentti kipuihin oli "yritä nyt". No, yritinhän minä! Väsy oli välillä ihan kamala. Väsymykseni astetta kuvaakin se että, tyttäreni harjoitteli trumpetin soittamista ja minä nukuin vieressä sohvalla.