Jouluun asti töitä oli ja joulun välipäivät pidin lomiani pois. Kipuja oli, mutta eihän se nyt outoa minulle ollut. Kunnes Uuden Vuoden aatto aamuna heräsin koviin kipuihin, kuten olin heräillyt jo kuukausien ajan. Nämä kivut eivät laimentuneetkaan päivän mittaan vaan koventuivat mitä illemmas mentiin. Lämmitin saunaa ja makasin lauteilla rentoutuakseni, ei auttanut. Otin muutaman siiderin jos se rentouttaisi selkää...ei auttanut. Kipu oli jo niin kova, että kävelin tosi kumarassa. Otin panacodia, ei auttanut. Keskiyön kohokohtaa katsomaan konttasin pihalle ja kontiltani katsoin ilotulituksen. Konttasin takaisin sisälle ja laitoin maaten sohvalle kun sänkyyn en enää päässyt. Ajattelin huomisen olevan parempi päivä.

Yö oli tuskien taival ja kivut eivät helpottaneet, pikemmin kovenivat vain. Aamulla kahdeksalta herätin mieheni viemään minua terveyskeskukseen. Terveyskeskuksessa sain kipupiikin ja tulin takaisin kotiin. Kipupiikin avulla sain nukuttua pari tuntia, kunnes kovat kivut herättivät minut jälleen. Päivän taistellessa kivuissa, päätin jälleen soittaa terveyskeksukseen ja sainkin päivystykseen ajan. Päivystyksessä sanoivat etteivät voi tehdä mitään ja ottamaan kotona panacodia tarvittaessa. Minä yritin sanoa ettei se auta ja kivut ovat todella kovat. Kotiin yrittivät vain. Lopuksi totesin lääkärille, että en jaksa toista yhtä kivuliasta yötä, hyppään mielummin toisen kerroksen ikkunasta pihalle. Johan alettiin kipuni ottamaan todesta ja pian olin jo ambulanssissa matkalla kohti keskussairaalaa.

Uuden vuoden päivänä minut otettin sisälle keskusairaalaan kivun hoitoon. Sain sairaalassa vahvoja kipupiikkejä, yöllä jopa 4 tunnin välein. Lisäksi söin burana 800 mg, panadol 1g, lyrica aloitettiin sekä Targiniq. Fysioteraupeutti kävi vähintään kerran päivässä ohjaamassa minua. Mutta tilanne paheni vain päivä päivältä ja pystyin makaamaan enää sikiöasennossa. Vessaan pääsin itse, mutta kumarassa laahustaen. Viikon maattuani, minulle tehtiin selkään kipuepiduraalipuudutus. Tämäkään toimenpide ei auttanut ja kun oikeasta jalasta oli polven alapuolelta kaikki refleksit kadonneet, päädyttiin kiireelliseen leikkaukseen.

Hassuinta tässä on se, että papereissa lukee näin: MRI:ssä on presakraalinen pieni prolapsi oletettua S1 juurta dislosoimassa. Eli kuvissa näkyi vaan pieni pullistuma. Minulle on lääkäri toitottaneet koko ajan, että kivut eivät voi johtua noista minun välilevyn pullistumistani. Kun taas reumalääkäri sanoo, että eivät nämä kivut reumaa ole vaan välilevysairautta. Selkä on magneetti kuvattu 3 kertaa ja näkymä on periaatteessa ollut sama joka kerta. Eli jos pelkän mangneetin mukaan oltaisiin menty, niin kotiin olisivat passittaneet.

Itse leikkauksessa olikin sitten selvinnyt, että hermo oli kovasti kiinni ja tämä pieni prolapsi on selvästi aiheuttanut ärsytystä.