2011 vuosi meni kipuillessa ja sijaisuuksia tehden. Olin turtunut lääkärien pallotteluun ja siihen ettei mistään ollut mitään hyötyä. Vaikka kipuja olikin, niin elämässä tuntui ainakin työasiat olevan kohdallaan. Pääsin unelmieni työpaikkaan, jossa sain toteuttaa itseäni. Toki työpaikka oli toistaiseksi jatkuva, mutta se ei minua haitannut.

Kevät meneekin suhkot hyvin, töitä ja opettelemista on paljon, joten kivut unohtuu taka-alalle. Syksyn tullen kivut ovat lisääntyneet kovasti. Joka yö herään kipuihin kolmen aikoihin ja sen jälkeen yö on melko painajaismaista, loppuen siihen että kivut pakottaa nousemaan ylös. Nilkat ja jalkapohjat sekä kantapäät ovat kipuilleet jo kauan, välillä enemmän, välillä taas ollut rauhallista. Niistäkin lääkärille kertonut, mutta koskaan sitä ei ole noteerattu millään. Nyt kipu on alkanut säteillä oikeaan jalkaan, ihan varpaisiin asti todella voimakkaasti ja se ajaa minut taas lääkärille. Työterveyslääkäri lähettää minut uudellen Reuma poliklinikalle, jossa tapaan aivan ihanan lääkärin. Ensimmäistä kertaa minua kuuntelee joku kunnollisemmin ja testejä tehdään hieman laajemmin.

Minulle tehdään Schirmerin testi, eli kuivasilmäisyyden testi. Tuloksena on erittäin kuivat silmät. Kyyyneleritys oikeassa 1 ja vasemmassa 0.Ultatutkimuksissa nilkoissa todetaan kalkkeutumia ja vasemmassa akillesjänteessä tulehdus. Molemmissa polvissa on pientä nesteilyä. Minulle aloitetaan trexan-lääkitys ja foolihappo, Pronaxen jatkuu entiseen tapaan 1x2.

Kivut alkavat osittain helpottaa. Jalat ja polvet parempina kuin pitkään aikaan sekä öinen jäykkys helpottaa. Fiilis on hyvä ja tunne, että kyllä tämä tästä.

Lokakuussa tulee tieto, että työni loppuu. Päätän, että homma viedään loppuun asti sata lasissa. Oikeaan jalkaa säteilevä kipu on välillä kamala, mutta olen päättänyt että se ei minua estä......kunnnes.....