Niin on takana 3 kuukautta työkokeilua. Mitä minulle tästä ajasta jäi käteen?

Päällimmäisenä tuntemuksista on tyytyväisyys. Pidin paikasta ja työstä. Olo oli se, että kuulun johonkin ja teen jotain hyödyllistä. Pitkän sairasloman aikana oli kadonnut usko omiin kykyihin ja taitoihin. Sitä jollain tasolla oli unohtanut mitä osaa. Ehdottomasti paras anti oli se, että usko omiin kykyihin palasi! Tiedän nyt sen, että minusta on työskentelemään tällä alalla.

Kivuilta en välttynyt, enkä siltä kamalalta väsymykseltä. Tämä kolme kuukautta sujui hyvin, mutta on aikana melko lyhyt. Mietityttää se kuinka kivut ja väsymys vaikuttaa minuun pidemmän aikaa työskenneltyä. Puolet ajasta työkokeilussa meni adrenaliinilla jota keho sai uudesta asiasta. Puolessa välissä alkoi näkyä hieman väsymystä. Aamut alkoivat olemaan hiljalleen vaikeampia. Viimeisen kuukauden aikana huomasin iltapäivien/iltojen menevät nuokkuessa ja kotityöt jäivät tekemättä.  Kotona minulle huomauteltiin kärttyisyydestä ja äksyilystä.

Tämän työkokeilun aikana en päässyt 8 tuntiin, koska 6 tuntiakin otti välillä todella lujille.  Tämän jakson aikana päädyttiin terveydellisistä syistä purkamaan lääkitystäni. Luulenpa, että juurikin tämä lääkityksen vähentäminen vaikutti ratkaisevasti lisääntyneisiin kipuihin ja kun kivut lisääntyivät, niin selvä vaikutus oli öissäni sekä sitä kautta yleisessä jaksamisessa.

Jatkoa minulle ei ole tiedossa tai sen kummemmin töitäkään. Toki tämän asian tiesin jo työkokeilun aloittaessa. Tälle alalle ei palkata näin ennen kesää ketään ja rahat ovat tiukoilla joka paikassa. Jos vain saan nämä kivut taas siedettäviksi, niin syksyllä voisin ajatella oppisopimuksella kouluttautuvani alalle.