Olen kypsytellyt päätöstäni pitkään ja hiljalleen olen ryhtynyt siirtämään blogiani Blogger palvelimelle. Päätökseen vaikutti monia syitä ja yksi iso syy on suuremmat mahdollisuudet bloggerissa. Suurena tavoitteena on pystyä ja jaksaa kirjoittaaa aktiivisemmin. Tästä lähin päivittelen blogiani osoitteessa http://selatonelama.blogspot.fi/

Noin vuosi sitten minulle aloitettiin lääke nimeltään Norspan. Kovien ja pitkään jatkuneiden kipujen vuoksi annos oli heti tuo 10 mg:n laastari. Aluksi olo oli todella sekainen ja nukahtelin minne sattuu, mutta se tunne kun kivut ovat poissa on sanoin kuvaamattoman ihana.

Hiljalleen annosta nostettiin koventuneiden kipujen vuoksi. Elämä tuntui olevan yhtä kipulääkitystä, eikä mikään tuonut öihin helpotusta. Norspan oli alun sekaisuuden jälkeen hyvä lääke minulle. Ensimmäinen lääke joka ei aiheuta sekaista olo ja pystyn elämään normaalia elämää.

Kunnes syksyllä 2015 annos nostettiin melko lyhyen ajan sisällä 25 mg:aan. Yö unet paranivat, mutta ruokahalu katosi. Ajattelin ruokahalun kadonneen vain sen takia etten kuluttanut paljoa. Mikään ei vain maistunut mitenkään erikoiselta ja mitään ei tehnyt mieli. Jonain päivinä saatoin huomata iltapäivällä kolmen aikoihin, että en ollut syönyt mitään vielä. Tai päivä saattoi kulua kahden leivän avulla. Joulun aikoihin olin väsynyt, koska energiaa ei ollut ja enkä sitä saanut koska en syönyt. Tässä vaiheessa kuvioon oli hiipinyt pahoinvointi, joka jo esti syömisen. Kävin lääkärissä ihmettelemässä koko päivä pahoinvointiani ja kokeita otettiin. Koe vastauksista ei löytynyt mitään kummempaa, joten jatkettiin samaan malliin. Kun pahoinvointia oli jatkunut reilu 4 kuukautta, olin jälleen kerran menossa lääkäriin. Tällä kertaa lääkärini oli fiksu ja totesi uskovansa pahoinvoinnin johtuvan Norspan lääkkeestä.

Lääkitystä lähdettiin purkamaan. Vieroitusoireiden vuoksi purkaminen tehtiin maltillisesti. Ensin tiputettiin 20 mg:aan, muutaman viikon päästä 15 mg:aan. Vieläkään pahoinvointi ei hellittänyt, mutta sain pahoinvoinnin estolääkkeen, jonka avulla söin kerran päivässä. Viikkojen päästä tiputtiin annos 10 mg:aan. Kun 10 mg:n annoksella oli menty 4 viikkoa, alkoi pahoinvointi kadota. Saattoi olla iltoja vielä kun oksetti, mutta olo oli kohentunut huomattavasti.

Nyt Norspan on 10mg:n annostuksella ja pahoinvointi on enää satunnaista. Pahoinvointi on poissa, mutta kivut ovat palanneet. Kumpi on sitten parempi kivut vai pahoinvointi? Kivut vaikuttavat öihin ja siihen mitä päivällä pystyy tehdä. Pahoinvointi vaikuttaa syömättömyydellä jaksamiseen.

Niin on takana 3 kuukautta työkokeilua. Mitä minulle tästä ajasta jäi käteen?

Päällimmäisenä tuntemuksista on tyytyväisyys. Pidin paikasta ja työstä. Olo oli se, että kuulun johonkin ja teen jotain hyödyllistä. Pitkän sairasloman aikana oli kadonnut usko omiin kykyihin ja taitoihin. Sitä jollain tasolla oli unohtanut mitä osaa. Ehdottomasti paras anti oli se, että usko omiin kykyihin palasi! Tiedän nyt sen, että minusta on työskentelemään tällä alalla.

Kivuilta en välttynyt, enkä siltä kamalalta väsymykseltä. Tämä kolme kuukautta sujui hyvin, mutta on aikana melko lyhyt. Mietityttää se kuinka kivut ja väsymys vaikuttaa minuun pidemmän aikaa työskenneltyä. Puolet ajasta työkokeilussa meni adrenaliinilla jota keho sai uudesta asiasta. Puolessa välissä alkoi näkyä hieman väsymystä. Aamut alkoivat olemaan hiljalleen vaikeampia. Viimeisen kuukauden aikana huomasin iltapäivien/iltojen menevät nuokkuessa ja kotityöt jäivät tekemättä.  Kotona minulle huomauteltiin kärttyisyydestä ja äksyilystä.

Tämän työkokeilun aikana en päässyt 8 tuntiin, koska 6 tuntiakin otti välillä todella lujille.  Tämän jakson aikana päädyttiin terveydellisistä syistä purkamaan lääkitystäni. Luulenpa, että juurikin tämä lääkityksen vähentäminen vaikutti ratkaisevasti lisääntyneisiin kipuihin ja kun kivut lisääntyivät, niin selvä vaikutus oli öissäni sekä sitä kautta yleisessä jaksamisessa.

Jatkoa minulle ei ole tiedossa tai sen kummemmin töitäkään. Toki tämän asian tiesin jo työkokeilun aloittaessa. Tälle alalle ei palkata näin ennen kesää ketään ja rahat ovat tiukoilla joka paikassa. Jos vain saan nämä kivut taas siedettäviksi, niin syksyllä voisin ajatella oppisopimuksella kouluttautuvani alalle.

Muistoissa pyörii lapsuuden ihana Kropsu. Kropsuksi sitä meillä päin kutsuttiin. Olen monasti yrittänyt tehdä lapsuuden kropsua, onnistumatta. Minulle tuli mahdollisuus kokeilla Hopottajien kautta Myllyn Parasta pannukakkujauhoa http://www.hopottajat.fi/pannukakkujauho/ 

http://www.myllynparas.fi/tuotteet/pannukakkujauho-300-g

Täytynee todeta että odotukset olivat melkoiset.

Ostin kaksi pussia pannukakkujauhetta, joita kokeilin. Ensimmäinen ihmetykseni oli että pussihan on melkeinpä pelkkää jauhoa, maito ja rasva pitää itse sekoittaa mukaan. Tein ensimmäisen pellillisen ja ajattelin jonkin mennen vikaan. Ajattelin että kipeänä ei kannata tällaisia tehdä, koska ajatus ei ole mukana. Pannukakku jäi mössöiseksi ja taikinaiseksi. Maku oli ihan ok, mutta koostumus ei vastannut ollenkaan minun mielikuvaa. Toisen pussin tein tarkasti ohjeiden mukaan. Rasvasin leivinpaperin ja mittasin maidon ja rasvan tarkkaan. Sama juttu taas, maku ok, mutta koostumus mössöinen ja taikinainen.

Ihmettelen, mitä hyötyä tälläisesta tuotteesta on? Jokainen osaa sen verran että litraan maitoa sekoittaa 4 kanamunaa, ripaus suolaa, ruokalusikka sokeria, 5 dl vehnäjauhoja ja rasvaa (noin 100 g). Tällä ohjeella saa ihan samanlaista aikaan ja halvemmaksikin tulee, Joten anteeksi, mutta en vaan ymmärrä tuota tuotetta.

Kuvassa olen tehnyt normaalin pannukakun. Päälle levitin jauheliha-smetana-juusto seoksen ja käärin rullalle. Leikkasin siivuja ja koristelin tuoreilla paprika kuutioilla. Jokin vihreä piristäisi, mutta jääkaapissani ei sattunut mitään vihreää löytymään.

#paraspannari

#hopopannari

Talviloma, lasten hiihtoloma, pääsiäisloma, kesäloma, syysloma = raha. Olen yrittänyt katsella jotain halpaa lomapiristystä perheellemme. Kuuntelen muiden suunnitelmia haikeana. Mitä meidän perhe tai lapset ovat tehneet lomillamme? Emme me ole juurikaan matkustelleet. Kesän kohokohta on ollut kerran päästä huvipuistoon tai vesipuistoon. Joskus olen löytänyt torstaista - sunnuntaihin halvan mökin, mutta sitäkään emme vuosiin enää ole tehneet.

En tarkoita sitä, että loma on lomaa vain jos lähdetään jonnekin. Kyllä loma on lomaa kotonakin, ja tekemistä olemme keksineet. Lasten ollessa pieniä kävimme ilmaisissa leikkipuistoissa tai vain retkellä järven rannalla. Olisi vain joskus mukavaa lähteä pois tästä arjesta, saada hengähdystaukoa. Saisi omatkin ajatukset muihin asioihin.

Tuntuu, että  kaikki kallistuu hurjaa vauhtia. Yritän epätoivoisena osallistua kilpailuihin, jos vaikka voittaisin ne kylpyläliput tai hissiliput tai jotain joka helpottaisi arkea. Eipä onni vain ole potkaissut, joten näillä mennään mitä on annettu.

 Yritin katsella meille pientä lomareissua. Yksi yö mökissä tai halvimmissa yöpymisissä on 130 euron kieppeillä meidän perheeltämme. Hiihtokeskusten lipeillä pari yötä maksaisi jopa liki 400 euroa. Kellä tuollaisiin on varaa?  Varasin meille risteilyn, koska se sopi budjettiimme. MUTTA meidän tuurillamme Silja Line joutui peruuttamaan risteilyn laivan teknisten ongelmien kanssa. Mieli on sanoin kuvaamattoman paha ja pettynyt!

Täytyy myöntää, että en tiedä mitä ajattelisin. Vastoinkäymisiä on viimeaikoina ollut kyllä hieman liikaa